Mitä elämältä haluat?

Vilja miettii lähteäkö vai jäädä. Hän pohtii kovin arkisia asioita, joista jokainen liittyy syvempään ymmärrykseen elämän tarkoituksesta. Asia, josta hän ei ole saanut vielä otetta. Ja sitten on poikaystävä, joka on toisinaan paikalla, mutta ei sittenkään läsnä. Ja on Vilja itse, joka suhtautuu tilanteeseen välillä välinpitämättömästi, välillä mieli toiseen epätoivoisesti takertuneena. Hämmentyneenä paikastaan maailmassa, ja etenkin paikastaan muiden elämässä.

Inka Nousiaisen kirja Karkkiautomaatti (Otava, 2003) kuvaa kirjailijalle tyypilliseen tapaan nuoria ihmisiä, opiskelijoita, arjessa, tienristeyksissä, etsimässä rakkautta ja kiintymistä. Ilmaan heitetetyt ajatukset ovat tuttuja, omakohtaisia. On hetkiä, joina ei jaksaisi tehdä mitään eikä suhtautua mihinkään sellaisella palolla kuin haluaisi, kuin pitäisi. Syyllisyys siitä, että joskus katsoo mieluummin ostoskanavaa kuin lukee syvällisiä tekstejä. Tai tuijottaa kattoon, kun voisi ihailla ulkona tähtitaivasta. Tuntee maailmantuskaa, kun elämässä on kaikki hyvin, palaset ovat vain hiukan väärässä kohdassa. Oman elämän palapelin valkea pilvipeite ja luminen maa ovat vaihtaneet paikkaa.

Kirjassa keskiössä ovat ajatukset ja tunteet. Mitään suureellisen dramaattista ei tapahdu. Ei ole Hollywood-tyylisiä paljastuksia tai haamuja sängyn alla. On yllättäviä, absurdejakin kohtaamisia. Ne ovat kuitenkin sellaisia, joita tapahtuu oikeasti. Joita voisi tapahtua, ja on varmasti tapahtunut, osalle lukijoistakin. Kirjan henkilöt ovat aitoja ihmisiä, ilman pinnallista saippuakuorrutetta. Tämä on Nousiaiselle tyypillistä, ja antaa hänen kirjoilleen maanläheisen leiman pelkästään hyvässä mielessä. Kuinka kirjailija voi osata noin nerokkaasti kuvailla sitä, miltä tavallisesta ihmisestä tuntuu esimerkiksi matkustaa junassa. Kirjasta jää päälimmäiseksi tunne siitä, että me ihmiset olemme pohjimmiltamme samanlaisia. Murehdimme, pelkäämme, tunnemme negatiivisia tunteita, joista kaipaamme vapautusta. Jokainen voi kuitenkin vain itse olla oman elämänsä sankari. Ja lopulta kaikki on hyvin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s