Think of the happiest things

Kuva: Siltala
Kuva: Siltala

Vaikka se ei ollut juolahtanut mieleeni, minusta oli tullut heille kuvitelmien luoja. Jonkinlainen haltijatar, kuten naapurini sanoi. Elokuvakertomukseni veivät heidät pois autiomaan kovasta olemattomuudesta, ja he pääsivät edes vähäksi aikaa ihmeellisiin maailmoihin täynnä rakkautta, unelmia ja seikkailuja. Sen sijaan, että he olisivat nähneet nuo maailmat valkokankaalla, kertomusteni aikana jokainen sai kuvitella ne maailmat oman mielensä mukaan.

 

 

Hernán Rivera Letelierin Elokuvankertoja (Siltala 2012) on pienoisromaani köyhän perheen yllättävästä keinosta ansaita lisätienestejä, ihmisen halusta paeta todellisuutta ja yhden tytön kyvystä heittäytyä uskomattomiin rooleihin. Se on myös selviytymistarina, täynnä menetyksiä. Täynnä yhtä lailla luovuutta ja apatiaa, uskallusta sekä vajoamista olosuhteiden orjaksi.

María Margarita on pyörätuolissa istuvan isänsä ainoa tytär. Hän asuu isän ja veljiensä kanssa hökkelikylässä. Nuori äiti on jättänyt perheensä ja seurannut intohimojensa kutsua. Eräänä päivänä isä keksii järjestää kilpailun: kukin lapsista menisi elokuvateatteriin ja esittäisi näkemänsä elokuvan palattuaan muulle perheelle. Äidiltä peritty rakkaus elokuviin, taiteellinen sielu, eläväinen ruumis ja annettu tilaisuus kantavat Marían ensin leikkimielisen kilpailun voittoon. Koko kylä saa sittemmin hurmioituneena nauttia hänen syväluotaavista, taitavista ja omaperäisistä tulkinnoistaan. Mutta rooleihin tempautuminen ei tuo pelkkää onnea tyttärelle itselleen tai hänen perheelleen. Myös kylänväen elokuvankertojaa kohtaan tuntema kiintymys vaihtuu helposti modernimman laitteiston palvonnaksi ja kuulopuheiden aiheuttamaksi epäluuloisuudeksi. Ja sitten tapahtuu niitä kuuluisia mullistuksia ja tragedioita.

Elokuvankertoja ei ole iloinen tarina. Se ei missään tapauksessa ole myöskään täynnä pelkkää näyttelemisen ja eläytymisen juhlaa, nuoren tytön nerokkuutta tai vartalon sulokasta liikehdintää kohtausten vaatiman aidon tunnelman luomiseksi. Mutta paljon kiehtovaa ja mystistä on epätoivon keskellä. Muiden ihmisten tekemien ja itse valitsemiensa väärien teiden uhriksi joutunut María on hämmentävä hahmo. Samalla lumoavan naisellinen ja hieman ronski.
Oikeastaan koko kirjasta jää hieman samanlainen tunne kuin kirjan päähenkilöstä. Se on samaan aikaan sekä kielellisesti ja tarinallisesti viehättävä että karu. Espanjankielisen alkuteoksen (La contadora de películas) kieli voisi palvella tarinaa paremmin. Hän, joka kykenee lukemaan romaaneja espanjaksi, lukekoon siis kenties mieluummin latinalais-amerikkalaisia sanakäänteitä. Tämä suomenkielinen versio on varsin helppolukuinen, paikoin raskaasta aiheestaan huolimatta. Ja plussaa tässä tuhansien mahtavien, mutta usein järkälemäisten, kirjojen ajassa on se, että Elokuvankertojan lukee helposti esimerkiksi bussimatkan aikana.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s