Doris Lessing ja kissuuden olemus

Kuva: Otava
Kuva: Otava

Nobel-voittaja, ylistetty ja arvostettu Doris Lessing (1919-2013), on lukemani ja kuulemani mukaan kirjoittanut runsaan määrän upeita ajankuvia ja omaelämäkerrallisia teoksia. Niistä en ole vielä tähän ikään lukenut yhtäkään. Sen sijaan lainasin kepeältä vaikuttaneen ja lyhytotsikkoisen kirjasen. Kissoista, 207 sivua silkkaa kehräystä ja silkkitassujen tepastelua parketilla. No ei aivan. Doris Lessing omistaa vuonna 2002 julkaistun kirjansa On Cats pehmeille ystävilleen, elämänsä karvaturreille. Mutta elämä kissojen kanssa ei ole pelkkää juhlaa. Eikä kissojen elämä ole pelkkää loikoilua ja vapaudessa tallustelua. Jokaisen kissanystävän kirja tarjoaa mielenpainuvia kuvia kissoista, jotka eivät osaa olla äitejä, jotka keimailevat naapurin kolleille, hännystelevät ihmisiä, kadehtivat kanssakehrääjiä, ovat tietoisia asemastaan, ulkomuodostaan ja ylväydestään. Ovat yhtä lailla tietoisia kurjuudestaan ja sairaudestaan, jähmettyvät uhkien edessä, etsivät turvaa ja lämpöä. Ovat luonteikkaita tapauksia. Lessing keskittyy tarinoissaan täysin kissoihin. Ihmiselämän vaiheet tulevat esiin vain sivulauseissa. Niillä ei ole merkitystä tässä kissojen elämäkertateoksessa, jossa eläimet tuntevat, ajattelevat ja toimivat itse, mutta ovat saaneet kirjurikseen ymmärtävän, tasavertaisen ystävän.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s