Lapsuuteni kirjat: Bim mustakorva

Kuva: Kirjasampo
Kuva: Kirjasampo

Näin ystävyys ja uskollisuus muuttuivat onneksi, sillä kumpikin ymmärsi toisiaan eikä kumpikaan vaatinut toiselta enemmän kuin tämä saattoi antaa. Siinä on ystävyyden perusta, sen ydin.

Miten paljon tunnetta voikaan sisältyä muistoon.

Kun olin lapsi, äitini luki minulle paljon. Kävimme yhdessä kirjastossa lainaamassa pienen tytön sylillisen verran lukemista. Aamukahvipöydässä istuin ”lukemassa” kuvakirjoja, kun vanhempani lukivat lehteä. Yksi varhaisista kirjamuistoistani ei kuitenkaan ole lastenkirja vaan osittain raadollinenkin tarina koiran ja isännän ystävyydestä.

Bim, mustakorvainen gordoninsetteri, ei ole rotunsa valioyksilö. Rotuominaisuuksien puutteet paikkaituvat älykkyydessä, metsästyskyvyissä ja, ennen kaikkea, periksiantamattomassa uskollisuudessa. Leppoisaan, mutta virikkeidentäyteiseen elämäänsä tuudittautuneen koiran maailma järkkyy, kun sen isäntä joutuu sotavamman vuoksi sairaalaan. Lähtiessään isäntä pyytää Bimiä odottamaan. Mutta hetket kuluvat ja nakertavat koiran sieluun aukkoja, jotka vain isännän paluu voi täyttää. Niinpä Bim käyttää päivänsä etsien, varmana vainustaan, kiintymyksensä voimasta uutta tarmoa saaden. Rohkea koira tulee huomaamaan, että kaikki ihmiset eivät halua sille, tai toisilleen, hyvää. Maailmaa pyörittävät juonittelut ja raha. Kaikki ovet eivät aukene, vaikka niitä raapisi loputtomiin. Toiset ovet kuitenkin aukeavat ja paljastavat lempeät kasvot, hyvää tahtovat silmät, hellyydeltä tuoksuvat kämmenet.

Gavriil Trojepolskin Bim mustakorva (WSOY 1978, alkuteos vuodelta 1971) on sekä virkistävä poikkeus aikuisten kirjallisuudessa että vavisuttava tarina kaikkien olentojen arvokkuudesta. Trojepolski pohtii ajattomia teemoja kuten hyvyyttä, luonnon ja sen elämänmuotojen rikkautta sekä vuodenaikojen vaihtelun kauneutta. Bimin tarina tavoittaa paljon syvempiä merkityksiä kuin ”vain” koiran ja ihmisen suhteen. Ahneuden ja kiireen keskellä tulisi pysähtyä, huomata oksalta taivaisiin pyrähtävä lintu, ihailla syksyn lehtien värikirjoa ja katsoa siiliä silmiin. Ja nähdä kanssaeläjät, jotka ovat hurmaavan erilaisia. Trojepolskin sanoin, koira ja sikakin ovat erilaisia olentoja, mutta ”se ei estä niitä elämästä rauhassa ja sovussa”. Jälleen jotakin arvokasta ajateltavaa tähän päivään, ja jokaiseen uuteen aikakauteen.

Myös kieli on paikoin pakahduttavan henkevää.

Aamulla, kävelylenkin jälkeen Ivan Ivanytš istuutui tavan mukaan kirjoituspöytänsä ääreen, pani eteensä valkean paperiarkin ja rupesi kuiskimaan kynällä sitä pitkin.

Neuvostoliittolaisen kirjailijan on sanottu itsekin hämmentyneen kirjan sensaatiomaista suosiota. Tämä arvioija ei siitä hämmästy. Kirja vei sydämeni lapseni, ja teki sen nyt yli 20 vuotta myöhemmin uudestaan. Luen juuri kirjasta tallentamiani sitaatteja, ja silmäni kostuvat. Lue sinäkin, niin saat liikuttavan elämyksen.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Lapsuuteni kirjat: Bim mustakorva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s