Ollako joutsen, korppi vai varpunen

Kuva: Schildts & Söderströms
Kuva: Schildts & Söderströms

Murheellinen hetki. Opiskelupaikka ei avannut oviaan ensimmäisellä yrittämällä. Piti tehdä puoli vuotta rutiininomaista työtä ja lukea pääsykoekirjat seuraavana vuonna uudestaan. Jäi jälkeen omasta ikäluokastaan.

Murheellinen kevät. Pitkä parisuhde päättynyt. Itsensä huvittamiseksi ja tyhjiön täyttämiseksi liittyminen deittipalveluun. Eihän täältä voi löytää ketään. 

 

Ursula syntyy. Kuolee. Syntyy. Elää. Kuolee. Elää. Kuolee. Valitsee.

Kate Atkinsonin Elämä elämältä (Schildts & Söderströms 2014) on kertomus 1900-luvun sotaisasta ja traagisesta ajankulusta. Mutta tarinallisesti se on monessa ajassa yhtä aikaa, limittäin, sivuttain, poikkikatkisekaisin kulkeva kertomus tytöstä, joka yrittää kasvaa aikuiseksi oikealla tavalla. Moneen kertaan. Tielle asettuu elämän sattumanvaraisuus, ihmisten arvaamattomuus ja sota. Mutta yhtä usein myös väärä valinta. Ursulan tai kenen tahansa muun.

Ursula elää itsenään ja jonain muuna. Hän näkee mielessään kuvia, joita hänen siveltimensä ei ole maalannut. Kokee olleensa paikassa, jossa ei ole koskaan astellut. Työntää ihmisen alas portaita, tai keskeyttää tämän luontoretken, jotta hänen vaistoamaansa vielä pahempaa ei tapahtuisi. Ja aina on aloitettava uudestaan. Aina lopulta joku kärsii, useampikin, ja useimmiten hän itse.

Miten pienistä sattumista ja valinnoista maailmanhistoria on kiinni. Saati sitten pienen ihmisen henkilökohtainen historia. Saattaa pelastua täpärästi ja sitten astua seuraavassa risteyksessä harhaan. Saattaa päästä pakoon tuhoa, mutta paeta ennalta-arvattavaan paikkaan. Pienestä on kiinni kiintymys, torjuminen, ennen niin rakkaan suhteen kariutuminen. Keneen ihastut, rakastut, kenen kanssa ystävystyt. Kuka nousee valtaan, hallitsee ja tuhoaa, palauttaa ja vahvistaa. Kirja etenee kohti oivallusta. Elämää ei voi elää kaikissa suhteissa oikein, se on vain elettävä. Tietämättä mihin kaikki johtaa, mutta tietoisena valinnoistaan. Tai, Ursulan tapauksessa, toisinaan myös tietäen ennalta, tehden valinnan, joka pelastaa monia, mutta sammuttaa yhden maailman.

Kirja jättää lukijan miettimään sekä omia arkipäiväisiä tekemisiään että meitä kaikkia yhdessä, kokonaisuutta ajasta ja paikasta riippumatta. Kiehtovan, hämmentävän, uuden lukukokemuksen jälkeen jää myös tunne siitä, että jokaisella pienelläkin teolla on merkitystä. Tämän jälkeen ei voi enää ajatella, että minä pieni ihminen en voi yksin maailmalle mitään. Ursula, joka saattaa ensi alkuun vaikuttaa vain elämän heittopussilta, on lopulta jokaisessa vaiheessaan itsevaltainen toimija. Hän tekee valinnat, jotka johtavat hänen elämänsä (x20) tietyille raiteille. Näin on meillä kaikilla. Me vain saamme tiettävästi valita jokaisessa kohdassa vain kerran.

 

Kymmenen vuotta myöhemmin. Upeat (vuoden viivästyneet) opiskeluvuodet takana. Niiden aikana solmitut ystävyyssuhteet pysyvät.

Kaksi vuotta myöhemmin. Kesähäät. 

Entä jos olisi käynyt toisin? Entä jos olisin valinnut toisin?

 

 

 

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Ollako joutsen, korppi vai varpunen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s