Elämäni kirjastot: Pienen kyläkoulun kirjastohuone

Kasvoin aikuiseksi pienessä satakuntalaisessa kylässä. Ensimmäinen kouluni, nyt jo kosteusvaurion takia suljettu vanha rakennus, sijaitsi parinsadan metrin päässä kodistani. Koulussa oli kaksi luokkahuonetta, joista toisessa opetettiin kahta ensimmäistä luokka-astetta ja toisessa neljää seuraavaa. Ei siis puhettakaan oikeasta oppimistahdista, mutta maailman idyllisimpiä kouluja se varmasti oli. Ja idyllinen oli yläkerran pieni kirjastohuonekin.

Kirjastohuoneessa ei ollut ainoastaan kirjoja meille, hassulle hyppyselliselle lapsia, vaan se oli tietenkin koko pikkukylän sivistyksen keskus. Muistelisin kirjaston olleen avoinna pari kertaa viikossa. Joitain tunteja, tuskin kovin pitkää aikaa päivässä. Huoneessa pidettiin myös esimerkiksi tukiopetusta, ja ties missä muussa käytössä se oli, mutta kirjastona se tietysti etupäässä tuli tunnetuksi. Muistan sarjan isoja, maailman luonnosta ja eläimistä kertovia kirjoja. Ja muistan lainanneeni kerran erään suositun kirjan ja pitäneeni sitä sitten lainassa melkein vuoden. Eikö uusintakerroilla ollut siihen aikaan mitään enimmäismäärää? Vai täytyikö kirjaa edes uusia, jos sillä ei ollut varauksia? Riitti, kun palautti joskus? No jaa, mutta kirja oli joka tapauksessa nimeltään Neiti Etsivä ja tavaratalon kepposet. En ole varma luinko tuota punakantista kirjaa oikeasti koskaan. Neiti Etsivät olivat sen verran hyvässä huudossa siihen aikaan, että saatoin lainata sen vain imagollisista syistä. En ollut kyseisestä kirjasarjasta kovin vaikuttunut. Tyttösensydämeni taisi sykkiä siihen aikaan eniten hennonromanttisille kertomuksille. Suosikkejani olivat Merri Vikin Lotta-kirjat, jotka taisin lukea kaikki. Muistan vieläkin missä tuon ihanan kirjoille tuoksuvan huoneen hyllyssä erityistä palvonnankohdettani, Onpa ruusuista, Lotta -kirjaa, pidettiin. Sen taisin lukea useammankin kerran.

Miten toisinaan ikävöinkään tuota kirjastohuonetta! En ehkä lapsena ymmärtänyt, kuinka suureksi osaksi maailmaani kirjat vielä tulisivatkaan, mutta nyt kun muistelen niitä tuoksuja ja tunteita, sitä oudon salaperäistä ja kiehtovaa tunnelmaa, joka tuossakin huoneessa vallitsi, niin onhan se selvää. Olin jo silloin sisimmässäni aarrekirjastonhoitaja.

Psst. Jos joku löytää antikvariaatista tai muusta aarrekätköstä tuon Lotta-kirjan, niin haluaisin sen kovasti omaan kirjahyllyyni. Maksua vastaan, tietystikin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s