Valtameren yli kaiku sodasta

Kuva: Bazar Kustannus
Kuva: Bazar Kustannus

Sarah Blake: Jos saat tämän kirjeen (Bazar Kustannus, 2013).

Yhdysvallat, Lontoo, Euroopan tukkeutuvat junareitit. Toinen maailmansota, vuodet 1940 ja 1941.

Franklinin pikkukaupunki Yhdysvalloissa, Lontoon pommitusten ääniä kuunnellaan etäisellä kauhulla. Tulevaisuudenkuvia arvaillaan. Lapsena yksin jäänyt Emma suuntaa rannikolle lääkärimiehensä kanssa. Postineiti Iris löytää rakkauden lipputangosta. Sodan tunnelmakuvia Lontoossa luova Frankie haaveilee antavansa äänen katoaville ihmisille. Erilaiset tarinat kietoutuvat yhteen ja sinetöivät rauhallisen pikkukaupungin kirjekuoreen.

Sota tarjoaa naisillekin mahdollisuuden tulla kuulluksi. Miehille se tarjoaa pakokeinon ja illuusion järjestyksestä kaaoksen keskellä. Voiko taistelutanner lopulta eheyttää kaiken?

Lukukokemus on kohtalainen ja ehyt. Monien europpalaisten sotatuntojen jälkeen on virkistävää lukea aiheesta valtameren toisen laidan silmin. Sota on siellä vasta henkäys, jonka tuuli tuo meren yli. Euroopan juutalaiset saavat ’äänensä kuuluviin’ vaihteeksi pakomatkalla, eivät kaasukammioissa. Heillä on vielä mahdollisuus, jonka tulevat vuodet tietysti vievät. Blaken kirjaa lukiessa sen toki tietää, mutta hetken mieli kulkee toiveikkaampana pakenevien mukana. Kirjan elävin hahmo on ehdottomasti amerikkalainen kirjeenvaihtaja Frankie, joka haluaa tallentaa ja kuuluttaa ilmoille sorrettujen hiljaisen kärsimyksen.

Nykyään kärsimys saa äänen ennen kuin se päättyy. Jos päättyy koskaan. Mutta olemmeko silti sen alttiimpia kuulemaan? Toinen maailmansota on kaukana, mutta henkisesti jotenkin niin läsnä tässä konfliktien ja kyräilyn hetkessä.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Valtameren yli kaiku sodasta

  1. Olen joskus käännellyt tätä kirjaa käsissäni, mutta luentaan asti se ei ole päässyt. Kirjeiden kijoittamisessa on jotain mikä vetoaa minuun, ehkä se, että ne ovat paljon henkilökohtaisempia kuin sähköpostit – sosiaalista mediaa ajalta ennen sosiaalista mediaa.

    Tykkää

    • Ei tämä missään nimessä ole mitenkään poikkeuksellisen hyvä kirja, mutta näkökulma on virkistävän erilainen. Olen viime vuosina elvyttänyt lapsuudesta tutun kirjeenvaihtoharrastuksen. Postiluukusta tipahtava kirje on elämän parhaita pieniä iloja. 🙂

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s