Fantasia on minulle melko vieras genre. En siis tiedä millaisia mielikuvituksesta luodut maailmat ja niiden hämmentävät todellisuudet ovat yleensä. Emmi Itärannan Teemestarin kirja, jota moni on suositellut, on yhä lukematta. Tartuin ensin Itärannan uutuuteen, joka kantaa nimeä Kudottujen kujien kaupunki (Teos 2015). Kudotut kujat. Miten kutkuttavaa. Jo teoksen nimi luikersi lämpimään soppeen, sydämeni romantiikkaosastolle (joka on varsin laaja).
Ja sitä tämä teos minun mielestäni ennen kaikkea on. Romanttinen, kristallinkaunis rakkaustarina. Tarina kahdesta nuoresta naisesta, joista toinen ei voi puhua ja toinen kantaa salaisuutta, joka saattaa minä hetkenä hyvänsä puhua itsensä julki.
Eliana elää kaupungissa saarella, jonka asukkaat tekevät työtä ja pysyvät hereillä. Eri taloissa he suorittavat tehtäväänsä päivästä toiseen. Toivovat säästyvänsä unennäöltä ja hyljeksittyjen Tahrattujen talolta. Kunnes epäilys hiipii Elianan iholle pahoinpidellyn tytön löytyessä rannalta. Vaara, jota Eliana on koko ikänsä kutonut syrjään näyttäytyy koko mitassaan. Mutta vaaran rinnalla kulkevat Valeria ja vaaleat tunteet. Valeria, kuin kudontatyönsä, ”vailla aukkoja, joista voisi nähdä läpi”. Kaupungissa, jossa yksityinen on pelkkää tarua.
Orwellilainen maailma. Ylhäällä neuvosto, joka valvoo. Keskellä erikoistuneet työläiset, saaren Taloihin kelpaavat uskotut. Alhaalla kalastajat ja muut. Varjot, unihirviöt, kaukana peterpanmaisuudesta. Kutojaneitsyt kertoo ajan. Valvoo. Perhe on muistoissa. Tässä vain toisiaan seuraavat samankaltaiset päivät täynnä valvontavuoroja, painajaisiin herääviä menetettyjä sieluja, kudottuja unelmia. Pelko ja epämääräisyys ovat aina läsnä.
Kudottujen kujien kaupunki on hyvin kauniisti kirjoitettu romaani. Sen nostattama ahdistus johtuu juuri kontrastista sanojen kudelmien ja kaupunkiin luodun todellisuuden välillä. Minulle, kuvailun ja kauniin kerronnan suurelle ystävälle, maalailua on silti jopa liikaa. Juonikuviot kiinnostavat, mutta kudonnan, maisemien ja tunteiden moninaiset säikeet ulottuvat liian laajalle. Ajoittaisesta tylsistymisestä johtuen Kudottujien kujien kaupunki ei onnistu kipuamaan aarrekirjaston ylimmille hyllyille.
En ole lukenut Emmi Itärantaa, mutta kumpikin hänen kirjansa kuuluvat lukulistalleni niiden saaman suitsutuksen myötä. Kudottujien kujien kaupunki on nimenä kaunis, ja niin on kaunis myös kirjan kansi!
TykkääTykkää
Kaunis oli kertomuskin, joskin ehkä tykkäämisasteella jossain keskiverron paikkeilla. Mutta oletan Teemestarin kirjan olevan parempi.
TykkääTykkää
[…] luimme kahden naisen lukupiirissämme Emmi Itärannan uusimman teoksen nimeltä Kudottujen kujien kaupunki. Arviomme kirjasta kävivät yksi yhteen: Kaunista kieltä, ihan mielenkiintoinen tarina, mutta ei […]
TykkääTykkää