Lumikuningattaren virhe

Kuva: Bazar
Kuva: Bazar

Tyttö seisoi suorana, katse taas terävänä.

Ei, hän sanoi.

En minä voi jättää sinua tänne metsään. Tämä paikka ei sovi lapselle.

Tämä on minun kotini, tyttö sanoi.

Hän seisoi pää pystyssä. Vuorten tuuli puhalsi kuusten läpi ja tuiversi hänen vaaleita hiuksiaan. 

Tämä oli hänen kotinsa. Jack uskoi sen.

 

 

Kunnon talvessa on sitä jotain. Säihkyvyyttä ja maagisuutta, hohtavan lumipeitteen tuoksua, tuulen tuomaa kylmyyttä, joka saa sipsuttamaan ja liukastelemaan takaisin sisälle lämpöön. Mutta vain lumen lapsi voi kokea vuorituulet varsinaisena nautintona, johon kietoutua koko elämäkseen. Alaskalaisen Eowyn Iveyn Lumilapsi (Bazar 2013) johdattaa aikuiset satuun, josta tulee hetkeksi lapsettoman ja surumielisen pariskunnan arkipäivää. Eräänä tavanomaisena iltana toisistaan vieraantuneet Mabel ja Jack ajautuvat hetkellisen hassuttelunsa tuloksena kokoamaan paksusta lumesta hahmon, lumitytön, joka on seuraavana päivänä sulanut. Kohta pihalla ja metsässä kirmaa nopea ja nokkela tyttö, joka suostuu toisinaan astumaan keski-ikäisen pariskunnan maailmaan, tuvan lämpöön. Lumikiteitä poskillaan.

Iveyn luoma maailma on täynnä Alaskan olosuhteiden armottomuutta ja kauneutta. Luonnon ja sen tahtiin elämisen kuvaus on kirjan parasta antia. Mutta kiehtovia ovat myös henkilöt: Pariskunta suruineen ja iloineen, naapurin räväkkä emäntä ja etenkin lumoava Faina, metsänolento. Välillä kuin kuka tahansa lapsi, mutta hetkessä talvinen versio metsäneläinten kanssa kilpaa juoksevasta Pocahontasista. Lumilapsen tarinan taustalla on vanha venäläinen kansansatu, jonka aineksia Ivey on käyttänyt luovasti hyväkseen. Tämä tarina kun ei ole pelkkä traagisia sävyjä pursuava lastenkertomus. Entisaikojen sadut toki olivat opettavaisempia, moraalisääntöjä sukupolvelta toiselle kuljettavia ja usein raakojakin kuvauksia taruolennoiksi puetuista julmuilijoista sekä virheellisyytensä ja inhimillisyytensä vuoksi kärsivistä ihmisistä. Nyt käsillä oleva Lumilapsi on vailla pahuutta. Sen henkilöt ovat hyvää tahtovia, mutta usein kaipauksensa ja toiveidensa vankeja. Tyttö opettaa hyvänpäivänvanhemmilleen luopumisen antaman vapauden merkityksen. Mutta rakkaus on kaikessa armossaan kahlitseva eivätkä tunteessa hallitsevat vastakkaiset voimat säästä luonnonlapsiakaan. Elämä on yksi ketunhännänvilahdus vain.

Suosittelen kaikille talven, viipyilevyyden, luonnon ja satujen ystäville.

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Lumikuningattaren virhe

  1. Yksi satujen ystävä ilmoittautuu 🙂 Pitää varmaan varata tämä joko hellepäivälle viilennystä tuomaan tai sitten aikaan, jolloin lumi on jo maassa ja pääsee eläytymään vuodenaikaan. Kuulostaa satumaiselta.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s