Teljän Kirjallisuuspäivät 2019 – Mitä kuulimme ja koimme

Kirjallisuus. Mitä siitä voisi sanoa, mitä toisaalta olla sanomatta. Kieli, kirjallinen kulttuuri, vivahteet, leikittely, tiukka asia. Siinä on oikeastaan kaikki ihmisluonnosta ja maailmasta.

Jo perinteiseksi syystapahtumaksi muodostunut Porin Teljän Kirjallisuuspäivät (11.–12. 10.) keskusteli tänä vuonna lukemisen erilaisista tavoista ja lukemisen tulevaisuudesta. Pohdimme työryhmän kanssa aiheita valikoidessamme muun muassa sitä, onko lukemisen tulevaisuus toiveikas vai epävarma. Lukemisen kenttä on ehkä tietyllä tapaa pirstaloitunut, jakautunut erilaisiin lukijaprofiileihin ja lukemisen malleihin. E-kirjat ovat tulleet perinteisen kirjan rinnalle ja sykähdyslukeminen on osittain korvannut keskittynyttä, pitkien ja syvällisempien tekstien lukemista.

Mutta kirjoilla ja kirjoitetulla, sanojen virralla, on kuitenkin meille, lähes kaikille, jotain merkitystä.

Perjantaina pieni, mutta tunteikas piirimme jakoi itselleen merkityksellisiä sanoja marttojen opaskirjoista itse kirjoitettuihin tarinoihin ja runoihin. Empaattiset, väkivaltaa ja pahansuopuutta vieroksuvat katkelmat tuntuivat vetoavan jokaiseen. Itse kuuntelin lumoutuneena yhdeksänkymppisen herran kirjoittamaa, herkkää symboliikkaa sisältävää tarinaa. Osaisimmepa kaikki jakaa jotain itsestämme samassa määrin kuin hän.

IMG-20191012-WA0013 (Small)
Luen lapselle, luin lapselle – Salla Wahlman ja Sirkka-Liisa Savinen.

 

Lauantaina oli vuorossa erilaisia puheenvuoroja lukemisesta. Ensin puhuttiin pienille lapsille lukemisen tärkeydestä, mikä on keskeinen seikka myös juuri aloittamassani hanketyössä ja tietysti kotona parivuotiaan kanssa, jokapäiväisesti. Seuraavana kuulimme elävästi digikirjojen huonoja ja hyviä puolia esitelleen, kerrassaan vetävän dialogin.

IMG-20191012-WA0012 (Small)

Digikirjat vai ei? Mari-Anna Frangén Stålnacke ja Petra Hietanen.

 

Pääpuhujanamme, herra kirjallisuutena, esiintyi tänä vuonna emeritusprofessori ja laajoja kirjallisia maailmoja lukijoilleen avannut Panu Rajala. Tunnustan, että hän ei aikaisemmin kuulunut suosikkeihini, mutta voih, millä viisaudella ja sanavalmiudella hän kertoikaan aiheestaan ”Miten lukija vaikuttaa kirjailijaan, miten kirjallisuus lukijoihin”. Aina ei suinkaan ole suotavaa lähteä liikkeelle niin sanotusti ammoisista ajoista, mutta nyt oli. Rajala sitoi taidokkaasti yhteen kirjallisen historian Sinuhesta ja Zorbaksesta kehumaansa rikoskirjailija Jarkko Sipilään. Rajala totesi, että lukutaidolla on myös orjuutettu, pakotettu tiettyyn muottiin. Näinhän kävi jo seitsemälle veljekselle, kun he kirjasivistyksellä ajautuivat metsäläisistä yhteiskuntakelpoisiksi.

Kirja avaa maailman edessämme uutena – Panu Rajala

Kouluopit tallentuvat kirjallisuuden avulla päähän ulkolukua paremmin, totesi Rajala ja lisäsi, että ”kirja avaa maailman edessämme uutena”. Kirjailijan mielestä lukeminen ei peloista huolimatta ole todellakaan vähentynyt vaan päin vastoin lisääntynyt ja monipuolistunut, ”hyökkäykset tajuntaamme” ovat nyt koko ajan läsnä. Lukemalla ”hallitsemme maailmaa ympärillämme” tässä ainaisessa hallitsemattomuudessa jossa ”samoja sotia käydään vuosisadasta toiseen ja vain sotapäälliköt vaihtuvat”. Nöyrästi kirjailija totesi myös itse löytäneensä tien läheistensä syvempään ymmärtämiseen kirjojen fiktiivisten hahmojen sielunmaiseman kautta. Eniten minut yllätti kuitenkin se, kuinka hienosti Rajala osasi vastata myös ennakoimattomiin, yleisöstä tulleisiin kysymyksiin. Aivan kuin hän olisi valmiiksi kirjoittanut sujuvat vasteet niillekin.

IMG-20191012-WA0011 (Small)
Panu Rajala luennoi lukemisen ja kirjoittamisen vaikutuksista.

Lopuksi nautimme kenties yksimielisestä, mutta sitäkin hienompia kommentteja pursuilleesta paneelista. ”Viekö ura lukemisen” -teemaisessa keskustelussa kutsuttuina panelisteina esiintyi neljä business-elämän moniosaajaa ja uraihmistä, jotka joutuvat sovittamaan (vai saavat sovittaa?) arkeensa monenlaisia aktiviteetteja. Ehtivätkö he silti lukea? Mitä ilmeisemmin kyllä, ainakin välillä, ainakin jotain. Oli se sitten dekkareita tai puhuttelevampaa kirjallisuutta, sanoma- tai sisustuslehtiä, tietokirjoja tai romaaneja, panelistit pitivät lukemista arvossa.

IMG_20191012_123020 (2) (Small)
Paneelikeskustelun vetäjänä kulttuurijournalisti Jari O. Hiltunen, keskustelemassa WinNovan rehtori Juha Vasama, Motiviren hallintopäällikkö Jani Wahlman, Fiblonin markkinointi- ja viestintäjohtaja Anne Ekberg sekä Satakunnan kauppakamarin toimitusjohtaja Minna Nore.

Paneelin antina kuultiin muun muassa, että:

– Lapsille lukemistakin tärkeämpää on tukea lapsen omia kiinnostuksen kohteita.
– Lapset ottavat kirjat fiktiona, joten heille voi toisinaan lukea sellaistakin, minkä aikuiset ottavat liian kirjaimellisesti (eri asia on kannattaako se).
– Yksi parhaista keinoista kehittää empaattisuutta on lukea; Empatia on tunnetaito, jossa kukin voi kehittyä.
– Lapsi- ja työarjessa lukemisaika voi olla niin kortilla, että pitää lukea jotenkuten ehtimänsä pari sivua seisten kirjahyllyn vieressä; Lapsille taas saa kyllä lukea, saman kirjan hyvässä lykyssä vaikka kymmenen kertaa päivässä.
– Elämässä pärjää, kunhan on kiinnostunut jostain, mutta siinä missä kännykkä ja some pitävät sinut kyllä kiinni yhteiskunnassa, niin kirjojen kanssa olet kiinni itsesi kanssa.

Olipa kyllä kerrassaan sellainen paneeli, jonka puheenvuoroja olisi voinut kuunnella paljon pitempäänkin.
Kirjallisuuspäivien työryhmä on jälleen liikuttuneen kiitollinen hienoista esityksistä ja yleisöstä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s