Sitaatteja kirjojen ja lukijoiden elämästä

Kuva: Otava
Kuva: Otava

Kuulin kerran kirjakaupassa erään vakioasiakkaan sanovan isälle, että harva asia merkitsee lukijalle yhtä paljon kuin se ensimmäinen kirja, joka todella murtautuu sydämeen asti. Sen herättämät kuvat ja mielessämme kajahtelevat sanat, jotka luulemme jättäneemme taaksemme, seuraavat meitä koko ikämme ja veistävät muistiimme palatsin, johon ennemmin tai myöhemmin palaamme – kuinka monta muuta kirjaa sitten olemmekaan lukeneet, kuinka monta maailmaa löytäneet, kuinka paljon oppineet ja unohtaneet. (Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo)

Oli kuin hän ei pystyisi karistamaan mielestään epämääräistä syyllisyydentunnetta, että lukeminen oli laiskottelua, että niin täydellinen antautuminen niin nautinnolliseen puuhaan oli varmasti väärin. (Kate Morton: Hylätty puutarha)

Se on niin kaunista, niin paljon enemmän kuin…niin, oikeastaan melkeinpä mikä tahansa. Toisessa maailmassa hän olisi voinut viettää koko elämänsä lukien. (Michael Cunningham: Tunnit)

Lisäksi naisen tulee jättää tiskit tiskaamatta, jos runosuonta tykyttää. (Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän)

Kirjastossa haisee samalta kuin kansakoulussa – tylsyydeltä, liisteriltä, lysolilla pestyltä oksennukselta. (Kathryn Stockett: Piiat)

Yhteen aikaan olin sitä mieltä, ettei kirjoja voi koskaan olla liikaa. Mutta nyt ymmärrän, mitä tarkoitat. Ehkä emme tarvitse enempää kirjoja. Ehkä meidän pitää lukea tarkemmin ne, jotka meillä jo on. (Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa)