Tänään (18.10.) vietetään Valtakunnallista Satupäivää.
Minun äitini oli hirmuisen hyvä ääneen lukija. Hän eläytyi eri satuhahmojen rooleihin, käytti ääntään ja vaihtoi tyyliä tarinan mukaan. Tingelstiina ja Tangelstiina, Ihaa, Rasmus-nalle, Täti sinipunainen. Satuhahmot muuttuivat todellisiksi, ystäviksi, toisenlaisen maailman hämmästyttäviksi tuttaviksi.
Kasvettuani hieman, luimme joskus vuorotellen toisillemme. Ruohometsän kansa, joka tietysti on klassikko, mutta joka ei herättänyt kummassakaan suurempia ihastuksen tunteita, käytiin läpi äänialaa vaihdellen. Sen jälkeen olen lukenut satua tai tarinaa ääneen yläasteikäisenä, ollessani työharjoittelussa pienten lasten parissa, ja kerran hetkisen verran pienelle sukulaistytölle. Osaisinkohan enää?
Ehdotin hiljattain äidille, että ottaisimme taas yhteisen lukuprojektin. Lukisimme jälleen ääneen luvun kerrallaan. Toinen saisi vain istua ja syventyä kuulemaansa. Tutun äänen äänikirja.
Lue toiselle. Ei sen toisen tarvitse olla lapsi. Myös aikuiset nauttivat joskus siitä, että he pääsevät hetkeksi siirtymään toisiin maailmoihin. Ja toisen ihmisen rauhallista ääntä on rentouttava kuunnella.
Ylen artikkelissa vinkkejä ääneen lukemisesta antaa Inkeri Wallenius, ihminen ja ääni oman lapsuuteni suosikkisarjojen, Tao Taon ja Peukaloisen retkien kerronnan takana. Vinkeissä lähdetään siitä oletuksesta, että kuulijana on lapsi, mutta nämä ohjeet pätevät kyllä yhtä lailla keneen tahansa kuuntelijaan.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/15/nain-sinustakin-tulee-mestari-lukemaan-aaneen
Mikä oli lapsuutesi suosikkisatu? Oletko lukenut sitä ääneen?
Aarrekirjasto 