Olen ehtinyt lukea yllättävän paljon! Tässä teille pieniä kuvia niistä kirjoista, joita voin suositella.
- Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto (Gummerus, 2018). Vaimon syviä pohdintoja siitä, kuinka toisilleen niin rakkaat voivat välillä vieraantua toisistaan (ja ehkä myös löytää tiensä takaisin). Ajatelmaromaani täynnä sykähdyksiä, hetkiä ja syviä tunteita nuoruudesta vastuullisempaan aikuisuuteen asti.
- Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät (Karisto, 2018). Matkapäiväkirja. Samastuin niin moneen asiaan – nousi toive, että olisipa kirjoittaja minun ystäväni (ja häntä luettuani hän tietyllä tapaa onkin). Rannelan lähestyttävät, elävät, lämpimät kuvaukset maailman eri laidoilta riemastuttivat ja koskettivat.
- Marianna Stolbow: Surua se tyttö kantaa (Teos, 2019). Nainen pidätetään vanhoista rikoksista, syytettynä muidenkin puolesta. Tarina liikkuu taaksepäin entisiin poikaystäviin, äiteihin, ystäviin, vanginvartijoihin… Lopussakaan ei ole aivan selvää, kuka on syyllinen (tai, sanotaanko, syyllisin). Vangitseva, karun runollinen, alkulehdiltään saakka erikoisen lumoava.
- Antti Rönkä: Jalat ilmassa (Gummerus, 2019). Nuoren esikoiskirjailijan omakohtainen, kiusatun näkökulmasta kirjoitettu, teos huokuu totuutta ja elämän julkeutta. Hieno kuvaus rikkoutuneesta mielestä ja siitä, kuinka pitkälle lapsuuden arvet voivat satuttaa. Kunnes löytyy joku, jolla on tahto tönäistä satutettu oikeaan suuntaan, auttamaan itsensä pois synkästä
- Emma Hooper: Koti-ikävän laulut (Gummerus, 2019). Kun kalat ovat kadonneet, tuttu elämäkin uhkaa kadota. Meri, joka ennen lauloi, erottaa nyt entisiä rakastavaisia toisistaan. Kirja, jossa luonnolla on ääni ja, jossa lapset koittavat selviytyä erakoituvassa todellisuudessaan. Ihastuttava!
- Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei (Gummerus, 2019). Ingridin elämästä ovat värit kadonneet. Kun hänen miehensä Jan hullaantuu nuoresta työkaveristaan Hannesta, ovat draaman ainekset valmiit.Olen kirjoittanut lukupäiväkirjaani tämän olevan ”yltiörealistinen draama ja pahansuopa satiiri”. Kaikenlaista tämä kirja on, mutta ei missään tapauksessa tylsä eikä tuosta hipaisujuonikuvauksestaan huolimatta todellakaan mikään kevyt rakkaushömppä.
- Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin (S&S, 2018). Uskottava ja siksi niin pelottava kuvaus tulevaisuuden (tai menneisyydestä katsonnut tämän hetken) Ruotsista, jonka toisessa todellisuudessa eletään kuin vielä muistamassamme kolmannessa valtakunnassa. Mitä tapahtuu, kun ihmiset alkavat unohtaa? Osoittaa kipeästi sen, kuinka yksittäisen ihmisen päätös toimia niin tai näin voi vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja maailmaan.
Aarrekirjasto 