Kirjeeni sinulle

Kuva: Kirjasampo
Kuva: Kirjasampo

Hei!

Olipa kovin hauska kuulla sinusta. Olen elänyt tätä päivää, kuitenkin alati odottaen kevättä. Luin juuri kirjan, jossa kevät tuoksui, läpikäydyistä vuodenajoista riippumatta. Sillä oli raikkaan humoristinen nimikin: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Mutta se perunankuoripaistos on toki vain sivuseikka tässä piirissä. Niin on kyllä kirjallisuuskin. Tarina sijoittuu joka tapauksessa hiukan Lontooseen ja paljon enemmän brittiläisille Kanaalisaarille, tarkemmin ottaen Guernseyn saarelle. Eletään vuotta 1946. Lontoossa kirjailijatar Juliet saa kirjeen mieheltä, jota hän ei tunne. Pian Juliet on kirjeenvaihdossa kokonaisen saarelaisjoukon kanssa, ja hän päättää kirjoittaa heidän sodanaikaisista kokemuksistaan. Kanaalisaaretkaan eivät välttyneet saksalaisten sotamiehenaskelilta. Lämminhenkiseen asuun puetut kirjeet ovat täynnä suruhuntuihin puettuja tavanomaisuuksia.

Ajattele, kirja on kokonaan kirjoitettu kirjeiden muodossa! Lukija saa tietää kunkin henkilön vaiheista vain sen perusteella, mitä tämä haluaa kertoa eteenpäin. Tai siis mitä kirjailija haluaa kertoa eteenpäin. Kuitenkin. Emme pääse kurkistamaan kulisseihin. Sinne, missä tapahtuu pieniä ja suuria asioita kirjeiden alussa vilistävien päivämäärien välissä. Kokonaiskuva muodostuu kuitenkin helposti ja tempaa mukaansa. Helppolukuisuus on valttia yli 500-sivuisten järkäleiden (no, nekin voivat olla erinomaisia) ajassa. Kirjaa saattaa lukea silloinkin, kun aikaa on kerrallaan vähän. Yksi kirje, sitten juurekset uunista tai pyykkikoneen tyhjennys (missä on toinen sinivihreäraitainen sukkani?).

Teen parhaillaan vuoden 2016 Helmet-lukuhaastetta. Viime vuonna onnistui, mutta tämän vuoden kohdista osa on aika vaikeita. Kirja, jossa on Marilyn Monroe. Riittääkö, että hänet mainitaan? Luin juuri kirjan, jossa mainittiin Marilyn Monroe. Perunankuoripaistos on kuitenkin kelpo opus laitettavaksi vaikkapa ”kirjassa lähetetään kirjeitä” -kohtaan. Mutta tällä kirjalla on myös kaksi kirjoittajaa (lukuhaasteen kohta 29): Annie Barrows oli estynyt kirjoittamaan romaaninsa loppuun, jolloin apuun riensi hänen sisarentyttärensä Mary Ann Shaffer (kirjailija hänkin). Yhteistyöllä laadittu romaani valmistui vuonna 2008. Kirja ei kärsinyt tästä kaksiäänisyydestä ollenkaan. Toisaalta se tietysti laajan henkilöjoukkonsa ansiosta on muutoinkin hyvin moniääninen, vai pitäisikö sanoa monitekstinen, kertomus.

Tuntui kuin olisin kävellyt Guernseyn maisemissa, joihin en ole missään muodossa ennen tutustunut. Onpa onni, että meillä on kirjallisuus. Tässä vielä sitaatti, jossa kuvataan mainiosti sitä, kuinka kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä hiljalleen kasvaa ystäviksi (ja mikä parempi keino kuin etäisen intiimisti, kirjeitse): Asutteko joen rannassa? Toivottavasti, koska virtaavan veden lähellä asuvat ihmiset ovat paljon mukavampia kuin ne jotka asuvat kauempana. Itse olisin häijy kuin skorpioni jos asuisin sisämaassa. Onko teillä vakavasti otettavaa kosijaa? Minulla ei. 

Voi hyvin, hengitä vapaasti ja muista minua, kun kävelet pitkin joen rantaa.

Ystäväsi S

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s